Haastattelussa Tuomo Björksten

Haastattelimme toimittaja-luontokuvaaja Tuomo Björksteniä hänen vieraillessaan Sammon keskuslukiolla Median makupaloja - luentosarjassa 19.12.2012. Björksten aloitti uransa jo nuorena kirjoittamalla formuloista. ”Olin 12-vuotias, kun tajusin, että jee täähän on hauskaa!”

Miten on, oletko kirjoittanut myös kaunokirjallista tekstiä?

- En, kyllä se on ihan oma lajinsa. Haaveilin lapsena kaunokirjailijan urasta, mutta ajattelin silloin, ettei se ole minua varten, liian pitkiä tekstejä. Kaunokirjallisuudessa on liian vaikea rytmi vaikka kirjoittaja ammentaakin faktoista fiktiota.

Kumpi on mielestäsi hauskempaa, työskennellä kiinnityksellä vai freelancerina?

- Freelancerina saa suunnitella rennommat aikataulut työskentelylleen kuin kiinnityksessä, jossa työajat ovat kiinteät ja siten työ on raskaampaa. Toisaalta freelancerin pitää itse olla aktiivisempi.

Erikoistuneet toimittajat ovat koko ajan vähentymässä. Haluaisitko itse erikoistua johonkin tiettyyn aihepiiriin?

- En halua erikoistua, sillä yleistoimittajia tarvitaan enemmän ja etenkin, koska se on tylsää. Nyt saan tehdä juttuja useista aiheista.

Kotisivuillasi kerrot, että pidät valokuvaamisesta ja hyvästä journalismista. Mitä on hyvä journalismi?

- Hyvä journalismi on perusteellista; se kysyy sekä vastaa ja pystyy myös ennakoimaan heräävät kysymykset. Se on älyllisessä mielessä viihteellistä ja antaa ihmisille oivaltamisen ilon. Hyvä journalisti on tasapuolinen ja perusteellinen.

Mainitsit luennollasi, että toimittajan on tärkeää lukea lehtiä. Kuinka paljon sinun tulee luettua niitä?

- Luen enimmäkseen sanomalehtiä, kuten Helsingin Sanomia ja New York Timesia ja The Timesia mutta myös Aku Ankkaa tulee selattua. Säännöllisesti luen seitsemää lehteä.

Entäs sitten luontokuvaajapuoli, onko se enemmän työ vai harrastus?

- Kyllä siinä niin on tainnut käydä, että harrastus on muuttunut  työksi. Olen tehnyt myös hääkuvauskeikkoja, ja oppinut tuntemaan ne piirit. Myös muut valokuvaushommat kiinnostavat.

Mikä on mielestäsi parasta valokuvauksessa?

-  Se oikean hetken metsästys ja nopea reagointi. Esimerkiksi kun näkee eläimen juoksevan pensaan taakse, ja tietää mistä se seuraavaksi juoksee näkyviin. On mahtava tunne, kun ennakointi palkitaan.

Näin lopuksi, miten journalisteiksi haluavien opiskelijoiden kannattaisi lukiossa ollessaan valmistautua tulevaan uraan?

”Prosenttilaskuja tarvitsee yllättävän paljon. Muun muassa useimmat grafiikat perustuvat niihin.”

Entäpä lukeminen, onko siitä paljon hyötyä?

”Ei niinkään määrällisesti, mutta tyylilajeihin kannattaa kiinnittää huomiota, ja ylipäänsä tekstin rakenteeseen.”

Äidinkieli 2:een kannattaa siis panostaa. Myös yleissivistys ja ideointikyky ovat tärkeitä vahvuuksia.

Jörö vai jaarittelija?

Olen usein miettinyt sitä, kuinka suomalaiset käyttäytyvät esimerkiksi linja-autossa tai kun törmäävät tuntemattomaan ja sanovat vain oho, mutta eivät pyydä anteeksi. Nämä ovat vain aivojeni muodostamia stereotypioita, mutta ne ovat kuitenkin valitettavan usein totta. Vertaillessa Suomea ja esimerkiksi muuta Eurooppaa, tulee väkisinkin ajatelleeksi suomalaisten jöröasennetta. Pieni korjaus kuitenkin  edellisiin lauseisiin. Suomalaiset ovat kyllä hyvinkin sosiaalisia - mutta vain tuntemiensa ystävien seurassa. 

Koska olet suomalainen istuessasi bussiin, menet ensimmäiselle ikkunapaikalle istumaan - yksin. Jos sattuu niin, että bussi on aivan täynnä ja sinun on mentävä tuntemattoman viereen istumaan, istut niin, ettet varmasti koske häntä vahingossakaan. Ja auta armias, jos satun vilkaisemaankin tätä tuntematonta henkilöä. Kirjan lukeminen on hyvä puolustuskeino, sen taakse voit piiloutua. Vierustoverisi ei tietenkään puhu sinulle muuta kuin "Mä jään tässä." Tai kun törmäät kadulla tuntemattomaan, häkellyt niin, ettet pysty puhumaan laisinkaan, saati pyytämään anteeksi. Kaikki mitä sanot on vain oho tai hups.

Itse en tässä elämäntilanteessani voi uskoa kuinka epäsosiaalisia suomalaiset ovat, todella jöröjä. Olen nimittäin lähdössä vuodeksi Etelä-Amerikkaan, Argentiinaan, jossa ihmiset ovat hersyvän sosiaalisia ja ystävällisiä. Siellä olisi luultavasti melkein loukkaus olla istumatta tuntemattoman viereen bussissa tai olla kertomatta kuulumisia.  Ja jos kävelet siellä tuntematonta ihmistä päin, sinulta tullaan varmistamaan, oletko varmasti kunnossa ja olisiko mitään, millä voisin tämän korvata sinulle. Minua onkin neuvottu, koskien heikkoja espanjantaitojani, että kannattaa puhua mahdollisimman kovaa, he nimittäin ajattelevat myös todella helposti sinun olevan ujo. ja niin minä olenkin, heidän mittapuullaan. Siellä päin maailmaa kuuluu sanoa hyvät päivät jokaiselle vastaantulijalle. 

 Koska olen suomalainen, en tiedä oikein miten sopeutua, vaikka olenkin mielestäni varsin sosiaalinen myös niiden vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. Vielä puolustaakseni omaa nahkaani, sanon vielä, että mielestäni tulen toimeen myös puolituttujen ja tuntemattomien kanssa. Itse pystyisin myös juttelemaan kuulumisista tuntemattomalle bussitoverille ja joskus näin tapahtuukin. Itse koetan olla mahdollisimman iloinen, sosiaalinen ja puhua paljon, myös tuntemmattomien kanssa. Koettakaa tekin.

Päiväkirja verkossa

Pimeänä ja kylmänä talvi-iltana on ihanaa koulusta kotiin tultua käpertyä sohvannurkkaan lämpimän viltin ja hyvän kirjan kanssa. Todella monet nuoret lukevat paljon kirjoja vapaa-aikanaan, esimerkiksi pitkällä junamatkalla ja kotona ennen nukkumaanmenoa.  Kirjoista oppii yleissivistystä ja fiksuja sanoja. Niin se oli ennen. Nykyään, 2000-luvulla, nuoret ovat vaihtaneet junamatkan paksun romaanin tablettiin, jolla surffaavat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai pelaavat pelejä. Myös illalla, ennen kuin mennään nukkumaan, nuoret räpeltävät kosketusnäyttöpuhelimiaan. Myös tietokoneen käyttö on lisääntynyt ja tänä päivänä nuoret ja vähän vanhemmatkin menevät kotiin tultuaan suoraan tietokoneelle, useimmiten sosiaaliseen mediaan.

Netin suosion myötä vanhanaikaiset käsin kirjoitettavat päiväkirjat ovat jääneet taka-alalle blogien jyrätessä ne alleen. Blogi on eräänlainen verkkopäiväkirja, johon voi kirjoittaa omia ajatuksiaan, mielipiteitä kiinnostavista asioista ja laittaa vaikkapa valokuvia ja linkata videoita sekä musiikkia. Blogeja on todella monenlaisia. Voi kirjoittaa omasta elämästä, voi pitää valokuvausblogia tai videoblogia, voi erikoistua vaikkapa muotiin, leipomiseen, sisustamiseen tai esimerkiksi tehdä kriittisiä arvosteluja juuri ensi-iltaan tulevista elokuvista. Blogiin voi kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa.

 Blogien pitäjiä kutsutaan bloggareiksi. Varsinkin, jos tienaat blogillasi tai saat sen avulla etuja, saat ”arvonimen” bloggari. Suosittuja blogeja ovat muotiblogit ja yleensäkin ihmisiä tuntuu enemmän kiinnostavan sellaiset blogit, joilla on jokin teema ja jotka ovat erikoistuneet yhteen asiaan. Usein lukijoita ei kiinnosta blogit, jonne kirjoitetaan siitä, että henkilö menee kampaajalle keskiviikkona tai, että henkilöllä on ruotsin verbikoe tiistaina.

Blogiin kirjoittaminen on hauskaa ja opettavaa, mutta kirjoittajan tulisi muistaa pari asiaa. Ensimmäiseksi tulisi huolehtia siitä, että ei paljasta omia tai läheistensä tietoja, esimerkiksi osoitteita tai edes kaverin nimeä. Toiseksi tulisi muistaa, että vaikka kirjoittaja kirjoittaa omasta elämästään, tulisi hänen kirjoittaa mahdollisimman oikeakielisesti ja fiksusti, eikä ainakaan haukkua muita ihmisiä tai halveksua heitä. Kun muistaa nämä perusasiat, on blogin pitäminen sekä hauskaa että turvallista ja voit huolella kirjoittaa omista ja itseä kiinnostavista asioista. 
Itse en tiennyt blogeista mitään, ennen kuin tänä vuonna aloitin oman blogin pitämisen. Ensin teimme niin sanotut viestinnän blogit koulusta tulevia viestinnän töitä varten. Tämän koulublogin jälkeen innostuin tekemään oman, yksityisemmän blogin. Olen pitänyt molempia blogeja nyt pari kuukautta ja olen itse todella innoissani niiden pitämisestä. Minulle on aivan sama lukeeko blogiani kukaan, pidän blogeja vain itseni vuoksi, koska se on hauskaa.

Blogin pitäminen on myös hyödyllistä sillä, eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tuleva työnantajasi lukisi blogiasi ja jos osaa pitää hyvää blogia, sillä voi jopa ansaita tuloja. Blogin pitäminen ja sinne kirjoittaminen vapauttaa aivojemme ajatustulvaa, kun voimme siirtää ainakin osan ajatuksistamme blogiimme. Se on myös hauskaa ja se kehittää taitojasi kirjoittajana ja valokuvaajana. Joten kaikki vain netin ääreen ja omaa blogia kirjoittamaan.

Käytiin viime tiistaina valokuvauksen ykköskurssilta Tampereen taidemuseossa katsomassa suomalaisen valokuvaajan Pekka Luukkolan valokuvausnäyttelyä. Kuvat on otettu vanhanaikaisella filmikameralla, johon on tarvittu luonnollisesti pitkä valotusaika. Pekka Luukkola ei muokkaa kuviaan ollenkaan, ei edes rajaa. Kuvat oli tosi vaikuttavia ja sain itsekin vähän ispiraatioo tohon valokuvauksen portfolioon, jota teen parhaillaan ja joka tuottaa kivasti päänvaivaa hehe. Suosittelen tuon näyttelyn katsomista, oli aivan upea näyttely. Aiheina oli muun muassa Solar Intensity ja Forest & Landscape.

Valosta

• Valo on jatkuvasti muuttuvaa. Välillä se on kovaa. Se luo jyrkkiä kontrasteja ja varjoja. Välillä se on pehmeää ja jakautuu pehmeästi. Valon ilmaisuun ja laatuun vaikuttavat ajankohta, suunta, määrä ja laatu. Valoa ei ole huono tai hyvälatuista, vaan kuva määrittää valon.
• Hajavalo tarkoittaa sellaista valaistusta, joka on esim, eri säällä voimakkaampi kuin toisessa.
• Hyvä päivänvalo tuo kuvatun kohteen todellisen värin, paikallisvärin
• Hohdevalo= valaistus, joka saa paikallisvärin hohtamaan
• Heijastusvalo= Aiheen heijastumista esim. vedestä, peilistä tai kiiltävistä metallipinnoista
• Syvävarjo eli täysvarjo= kaikista tummin kohta
• Puolivarjo= vaaleampi kohta varjossa. Ikään kuin valoa varjon sisällä.
• Suuri kontrasti ja puhki palaminen eli  mustaa ja valkoista

Jos olisin..

                                                                                                                                              

 Harraste-esine

                                                                         Muoto

Pallo

Pinta-materiaali

Rakennus

Tila

Valo

Ympyrä

 

Elokuvan historiaa

Elokuvatutkimus

• Elokuvaa on mahdollista tutkia monilla eri tavoilla. Se on tärkeä osa laajempaa audiovisuaalista mediakulttuuria. Elokuvan lähisukulaisiin kuuluu perinteinen media mm. radio ja televisio mutta myös ns.uusien medioiden laajempia kokonaisuuksia
• Elokuvatutkimuksessa syvennytään elokuvaan ja audiovisuaaliseen mediakulttuuriin kulttuurisena, esteettisenä ja historiallisena kokonaisuutena

Elokuvien historiaa

• Teatterissa esitettävä, projisoitu elokuva syntyi vuonna 1895. Silloin Lyonissa asuva, filmikateriaaleja valmistavan tehtaan johtaja Antoine Lumiere isännöi Pariisilaisessa Grand Cafessa järjestettyä elävien kuvien näytöstä. Se oli tehty hänen poikiensa, Augustin ja Louisin, kehittämillä kameroilla ja projektoreilla, jotka he olivat rakentaneet. Näin elokuva syntyi.

Dokumenttielokuva

• Historiallinen artefakti, tuote, johon on tallennettu tapahtumia
• Dokumenttielokuva rinnastuu elokuvaan, joka kuvaa todellisuutta enemmän kuin fiktioelokuvat
• Dokumettielokuvassa esiintyvät ihmiset ovat todellisia, kuitenkaan dokumettielokuva ei ole aivan totta, aina on jotakin muunneltua
• Dokumenttielokuva ei pyri yhteen ainoaan totuuteen, vaan sen tarkoitus on avata erilaisia tulkintamahdollisuuksia sekä uusia nähökulmia.

Dokumenttielokuvien eri lajeja ovat mm. kokeellinen dokumetti, seurantadokumentti, arkistoihin perustuva dokumentti

Fiktioelokuva

• Fiktio- eli näytelmäelokuva on vain keksittyä ja siinä on vähemmän totuutta kuin dokumenttielokuvassa.Elokuva on totta vasta kun katsoja tulkitsee sen
• Elokuvamaailma pyrkii pitämään eron fiktion ja dokumentin välillä
• Pitkä elokuva, teatterielokuva, näytelmäelokuva ja kokoillan elokuva tarkoittavat samaa asiaa. Kaikki edellämainitut kerstävät yli 37 minuuttia

Animaatioelokuva

• Animaatioelokuvassa eloton esine tai hahmo tehdään eläväksi. Animaation eri lajeja ovat mm. savi, paperi ja piirrosanimaatio

Auteur

• Auteur viittaa käsitykseen, että ohjaaja olisi elokuvan ensisijainen luoja. Tämä käsitys on ristiriitainen ja vääristynyt, sillä pelkästään halvan, pienibudjettisen elokuvan tekemisessä on käytetty monia kymmeniä tekijöitä. Lisäksi elokuvatyö on yhteisöllistä, joten käsitys yhdestä luojasta ei päde.

Genre eli lajityyppi

Elokuvien lajityyppejä ovat mm.

• lännenelokuva
• tieteiselokuva
• rakkauselokuvia
• musikaali
• melodraama
• rikoselokuva
• toimintaelokuva
• sotaelokuva
• kauhuelokuva
• nuorisoelokuva
• komediaelokuva
• tragediaelokuva

Kuvaus

• Kuvaukset seuraavat esituotantoa ja ovat näkyvin ja tärkein osa elokuvatuotantoa
• Kuvaushenkilöstöön kuuluu todella monia eri alojen ammattilaisia, joita johtavat taiteellisessa vastuussa olevat henkilöt kuten mm. leikkaaja, puvustaja, kuvaaja, maskeeraaja jne.

Draama

• Draama on sama asia kuin inhimillinen tarina. Draamassa kohtausket johtavat toisiaan loogisessa järjestyksessä

Komedia

• Komedia pyrkii esittelemään henkilöt huonompina kuin normaalisti, toisin kuin tragediassa ihmiset pyritään esittelemään parempina kuin todellisuudessa. Komedian tarkoitus on olla hauska ja naurattava.
• Elokuvan tarinan aikana katsojalle syntyy jännite, katsoja jännittää mitä seuraavaksi käy.
• Komediassa roolihahmo yleensä menettää arvokkuutensa ja muiden kunnoituksen itseensä