Olen usein miettinyt sitä, kuinka suomalaiset käyttäytyvät esimerkiksi linja-autossa tai kun törmäävät tuntemattomaan ja sanovat vain oho, mutta eivät pyydä anteeksi. Nämä ovat vain aivojeni muodostamia stereotypioita, mutta ne ovat kuitenkin valitettavan usein totta. Vertaillessa Suomea ja esimerkiksi muuta Eurooppaa, tulee väkisinkin ajatelleeksi suomalaisten jöröasennetta. Pieni korjaus kuitenkin edellisiin lauseisiin. Suomalaiset ovat kyllä hyvinkin sosiaalisia - mutta vain tuntemiensa ystävien seurassa.
Koska olet suomalainen istuessasi bussiin, menet ensimmäiselle ikkunapaikalle istumaan - yksin. Jos sattuu niin, että bussi on aivan täynnä ja sinun on mentävä tuntemattoman viereen istumaan, istut niin, ettet varmasti koske häntä vahingossakaan. Ja auta armias, jos satun vilkaisemaankin tätä tuntematonta henkilöä. Kirjan lukeminen on hyvä puolustuskeino, sen taakse voit piiloutua. Vierustoverisi ei tietenkään puhu sinulle muuta kuin "Mä jään tässä." Tai kun törmäät kadulla tuntemattomaan, häkellyt niin, ettet pysty puhumaan laisinkaan, saati pyytämään anteeksi. Kaikki mitä sanot on vain oho tai hups.
Itse en tässä elämäntilanteessani voi uskoa kuinka epäsosiaalisia suomalaiset ovat, todella jöröjä. Olen nimittäin lähdössä vuodeksi Etelä-Amerikkaan, Argentiinaan, jossa ihmiset ovat hersyvän sosiaalisia ja ystävällisiä. Siellä olisi luultavasti melkein loukkaus olla istumatta tuntemattoman viereen bussissa tai olla kertomatta kuulumisia. Ja jos kävelet siellä tuntematonta ihmistä päin, sinulta tullaan varmistamaan, oletko varmasti kunnossa ja olisiko mitään, millä voisin tämän korvata sinulle. Minua onkin neuvottu, koskien heikkoja espanjantaitojani, että kannattaa puhua mahdollisimman kovaa, he nimittäin ajattelevat myös todella helposti sinun olevan ujo. ja niin minä olenkin, heidän mittapuullaan. Siellä päin maailmaa kuuluu sanoa hyvät päivät jokaiselle vastaantulijalle.
Koska olen suomalainen, en tiedä oikein miten sopeutua, vaikka olenkin mielestäni varsin sosiaalinen myös niiden vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. Vielä puolustaakseni omaa nahkaani, sanon vielä, että mielestäni tulen toimeen myös puolituttujen ja tuntemattomien kanssa. Itse pystyisin myös juttelemaan kuulumisista tuntemattomalle bussitoverille ja joskus näin tapahtuukin. Itse koetan olla mahdollisimman iloinen, sosiaalinen ja puhua paljon, myös tuntemmattomien kanssa. Koettakaa tekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti