Haastattelussa Tuomo Björksten

Haastattelimme toimittaja-luontokuvaaja Tuomo Björksteniä hänen vieraillessaan Sammon keskuslukiolla Median makupaloja - luentosarjassa 19.12.2012. Björksten aloitti uransa jo nuorena kirjoittamalla formuloista. ”Olin 12-vuotias, kun tajusin, että jee täähän on hauskaa!”

Miten on, oletko kirjoittanut myös kaunokirjallista tekstiä?

- En, kyllä se on ihan oma lajinsa. Haaveilin lapsena kaunokirjailijan urasta, mutta ajattelin silloin, ettei se ole minua varten, liian pitkiä tekstejä. Kaunokirjallisuudessa on liian vaikea rytmi vaikka kirjoittaja ammentaakin faktoista fiktiota.

Kumpi on mielestäsi hauskempaa, työskennellä kiinnityksellä vai freelancerina?

- Freelancerina saa suunnitella rennommat aikataulut työskentelylleen kuin kiinnityksessä, jossa työajat ovat kiinteät ja siten työ on raskaampaa. Toisaalta freelancerin pitää itse olla aktiivisempi.

Erikoistuneet toimittajat ovat koko ajan vähentymässä. Haluaisitko itse erikoistua johonkin tiettyyn aihepiiriin?

- En halua erikoistua, sillä yleistoimittajia tarvitaan enemmän ja etenkin, koska se on tylsää. Nyt saan tehdä juttuja useista aiheista.

Kotisivuillasi kerrot, että pidät valokuvaamisesta ja hyvästä journalismista. Mitä on hyvä journalismi?

- Hyvä journalismi on perusteellista; se kysyy sekä vastaa ja pystyy myös ennakoimaan heräävät kysymykset. Se on älyllisessä mielessä viihteellistä ja antaa ihmisille oivaltamisen ilon. Hyvä journalisti on tasapuolinen ja perusteellinen.

Mainitsit luennollasi, että toimittajan on tärkeää lukea lehtiä. Kuinka paljon sinun tulee luettua niitä?

- Luen enimmäkseen sanomalehtiä, kuten Helsingin Sanomia ja New York Timesia ja The Timesia mutta myös Aku Ankkaa tulee selattua. Säännöllisesti luen seitsemää lehteä.

Entäs sitten luontokuvaajapuoli, onko se enemmän työ vai harrastus?

- Kyllä siinä niin on tainnut käydä, että harrastus on muuttunut  työksi. Olen tehnyt myös hääkuvauskeikkoja, ja oppinut tuntemaan ne piirit. Myös muut valokuvaushommat kiinnostavat.

Mikä on mielestäsi parasta valokuvauksessa?

-  Se oikean hetken metsästys ja nopea reagointi. Esimerkiksi kun näkee eläimen juoksevan pensaan taakse, ja tietää mistä se seuraavaksi juoksee näkyviin. On mahtava tunne, kun ennakointi palkitaan.

Näin lopuksi, miten journalisteiksi haluavien opiskelijoiden kannattaisi lukiossa ollessaan valmistautua tulevaan uraan?

”Prosenttilaskuja tarvitsee yllättävän paljon. Muun muassa useimmat grafiikat perustuvat niihin.”

Entäpä lukeminen, onko siitä paljon hyötyä?

”Ei niinkään määrällisesti, mutta tyylilajeihin kannattaa kiinnittää huomiota, ja ylipäänsä tekstin rakenteeseen.”

Äidinkieli 2:een kannattaa siis panostaa. Myös yleissivistys ja ideointikyky ovat tärkeitä vahvuuksia.

Jörö vai jaarittelija?

Olen usein miettinyt sitä, kuinka suomalaiset käyttäytyvät esimerkiksi linja-autossa tai kun törmäävät tuntemattomaan ja sanovat vain oho, mutta eivät pyydä anteeksi. Nämä ovat vain aivojeni muodostamia stereotypioita, mutta ne ovat kuitenkin valitettavan usein totta. Vertaillessa Suomea ja esimerkiksi muuta Eurooppaa, tulee väkisinkin ajatelleeksi suomalaisten jöröasennetta. Pieni korjaus kuitenkin  edellisiin lauseisiin. Suomalaiset ovat kyllä hyvinkin sosiaalisia - mutta vain tuntemiensa ystävien seurassa. 

Koska olet suomalainen istuessasi bussiin, menet ensimmäiselle ikkunapaikalle istumaan - yksin. Jos sattuu niin, että bussi on aivan täynnä ja sinun on mentävä tuntemattoman viereen istumaan, istut niin, ettet varmasti koske häntä vahingossakaan. Ja auta armias, jos satun vilkaisemaankin tätä tuntematonta henkilöä. Kirjan lukeminen on hyvä puolustuskeino, sen taakse voit piiloutua. Vierustoverisi ei tietenkään puhu sinulle muuta kuin "Mä jään tässä." Tai kun törmäät kadulla tuntemattomaan, häkellyt niin, ettet pysty puhumaan laisinkaan, saati pyytämään anteeksi. Kaikki mitä sanot on vain oho tai hups.

Itse en tässä elämäntilanteessani voi uskoa kuinka epäsosiaalisia suomalaiset ovat, todella jöröjä. Olen nimittäin lähdössä vuodeksi Etelä-Amerikkaan, Argentiinaan, jossa ihmiset ovat hersyvän sosiaalisia ja ystävällisiä. Siellä olisi luultavasti melkein loukkaus olla istumatta tuntemattoman viereen bussissa tai olla kertomatta kuulumisia.  Ja jos kävelet siellä tuntematonta ihmistä päin, sinulta tullaan varmistamaan, oletko varmasti kunnossa ja olisiko mitään, millä voisin tämän korvata sinulle. Minua onkin neuvottu, koskien heikkoja espanjantaitojani, että kannattaa puhua mahdollisimman kovaa, he nimittäin ajattelevat myös todella helposti sinun olevan ujo. ja niin minä olenkin, heidän mittapuullaan. Siellä päin maailmaa kuuluu sanoa hyvät päivät jokaiselle vastaantulijalle. 

 Koska olen suomalainen, en tiedä oikein miten sopeutua, vaikka olenkin mielestäni varsin sosiaalinen myös niiden vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. Vielä puolustaakseni omaa nahkaani, sanon vielä, että mielestäni tulen toimeen myös puolituttujen ja tuntemattomien kanssa. Itse pystyisin myös juttelemaan kuulumisista tuntemattomalle bussitoverille ja joskus näin tapahtuukin. Itse koetan olla mahdollisimman iloinen, sosiaalinen ja puhua paljon, myös tuntemmattomien kanssa. Koettakaa tekin.