Valokuvaus 2

Valokuvaus kakkosestakin on jo aikaa, en taida olla maailman ahkerin päivittelijä. Mutta juu elikkäs, tässä nää kuvat. Ensimmäinen portfolio oli omavalintainen, saatiin siis päättää aihe ja toteutus. Pidän ideastani todella paljon, pari kuvaa onnistuivat hyvin, mutta toiset olisi voineet olla parempiakin. Ideahan oli siis kuvata naista tekemässä "miesten töitä". Kiitos siskolle mallina olosta!

Toinen portfolio oli harjoitusportfolio, johon saimme tekniikat, joilla kuvata. Tämä onnistui mielestäni paremmin kuin toi omavalintainen. Tässä on vaan ne omasta mielestäni parhaat kuvat, huonot jää mulle eivätkä nää ikinä päivänvaloa.

Oma portfolio

 Harjoitusportfolio

Kokonaan epäterävä

Osittain epäterävä

Tuplavalotus

High key

Graafisen suunnittelun töitä

Kävin jo aikoja sitten, toisin sanoen jo tammikuussa, graafisen suunnittelun kurssin ja aattelin päivittää tätä blogiakin, kun päättöarvosana tulee kuulemma blogin perusteella. Onko huono jos edellinen juttu on lukuvuodelta 2012-13?

Monogrammi

Tampereen aikuislukion logoehdotus

Murroksen kansi

Viestintälinjan hupparin logoehdotus

Kuvituskuva

Omat lempparit on hupparin logoehdotus ja Murroksen kansi. Oli mun lehden taittosivukin kiva, mutta se ei päässyt lehteen asti. Noista muista en oikeen tiedä, oisin voinut tehdä jotakin kivempaakin.

Median makupaloja 2012-2013 - päiväkirja

     5.9.2012


Median makupaloja - luentosarjan ensimmäinen luennoitsija oli Demolan Jarmo Tuominiemi.
Luento piti sisällään tietoa Demolasta ja siitä, miten se toimii. Demola toimii muun muassa yhdessä Suuntaon ja Protomon kanssa muodostaen Uusi Tehdas - yhtiön, jonka avulla alaa opiskelevilla ja alan ammattilaisilla on tilaisuus osallistua erilaisiin projekteihin ja hankkeisiin. Opiskelijoiden tehtävä on kehittää ongelmiin ratkaisuja.

Minulle Demola- ja Uusi Tehdas -hankkeet olivat täysin tuntemattomia, en osannut muodostaa mielessäni yhtään mielikuvaa tästä luennosta. Kuitenkin pääpiirteittäin luento oli hyvinkin mielenkiintoinen. Hassua, eten ole ennen törmännyt edes hankkeiden nimiin.



    24.10.2012


Toinen Median makupalat- luennoitsija oli Rauli Virtanen. Itse en tiennyt hänestä yhtikäs mitään ennen luentoa. Saatoin kuitenkin arvata isän puheiden pohjalta, että nyt on kyseessä kova jätkä. Virtanen toimii freelancer-toinittajana, tietokirjailijana ja TV-tuottajana - sekä maailmanmatkaaja. Virtanen on käynyt muun muassa Syyriassa useamman kerran auttamassa paikallista väestöä ja   tekemässä raportteja.

Kaikissa 192 YK:n jäsenmaassa käynyt Virtanen on oppinut ja kokenut kovia. Hän kuitenkin pitää työn haasteellisuudesta, työ on hyvin palkistevaa lopussa. Lisää Rauli Virtasen matkakokemuksista voit lukea muun muassa hänen kirjoistaan Kaivoja köyhille (2013) ja Hiljaiset auttajat (2010), joissa hän kertoo katastrofityöstä ja kehitysavusta.

Myös minä olisin hyvinkin kiinnostunut erilaisesta katastrofi- ja aputyöstä. Olen kiinnostunut YK:n toiminnasta, sekä nyt myös Rauli Virtasen. Harmi vain, että näin naispuolisena henkilönä minulla ei ole yhtä suuria mahdollisuuksia päästä  kriisialueille kuin miehillä, mutta vaikuttaa aion sitten muualta käsin.

 Mielestäni Rauli Virtanen aina ajankohtainen - ja varsinkin hänen ajamansa asiat. Ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota juuri kehitysmaiden ja kriisialueiden auttamiseen ja tiedon julkistamiseen. Matkustaminen avartaa katsetta jo noin sinänsä, mutta lisäksi kokemus, joka matkustamisesta ja muiden auttamisesta tulee on ainutlaatuista. Voin vain kuvitella, kuinka paljon matkailu on avartanut Virtasen katsetta maailmaan.


 
    14.11.2012


Kolmannen luentokerran puhujana oli helsinkiläinen elokuvaohjauksen opiskelija Aleksi Delikouras. Hän valmistyui ylioppilaaksi Helsingin Kallion ilmaisutaitolukiosta (2009), jonka jälkeen hän opiskeli elokuvaohjausta Tampereen ammattkorkeakoulussa. Tällä hetkellä hän opiskelee taideteollisessa korkeakoulussa.

  Hän on ohjannut muun muassa Nörtti - lyhytelokuvat , joissa seikkailee suomalainen tietokonepeli-ihminen. Videoita voit katsella muun muassa YouTubesta. Delikouras on kirjoittanut myös kirjan Nörtti - New game (Otava, 2012) samoista teemoista.

Delikouras kertoili Nörtti-videoiden tekemisestä ja elokuvien tuottamisesta ja opikeluistaan. Videoiden poika on mainio samaistumisenkohde suomalaisille nuorille, näin käy, jos viettää liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa tai pelejä pelaten. Aihe on tänään mitä ajankohtaisin.

 Hän myös varoitteli netin syövereistä. Ei pidä uskoa jokaista konmmenttia. Kuka tahansa voi anonyyminä haukkua tai ilmiantaa sivun tai houkutella tekemään jotakin luvatonta.



    9.12.2012


Neljäs puhuja oli nykyisin freelancer-toimittaja ja luontokuvaaja Tuomo Björksten. Björksten työskenteli Aamulehdellä vuodesta 2003 vuoden 2013 helmikuuhun. Hän puhui myös valokuvauksesta luennolla, mikä oli mielenkiintoista.

Björksten kumosi luennolla kymmenen journalistin ammattiin kohdistuvaa ennakkoluuloa. Hän onnistui todella hyvin. Pidin Björkstenistä, sillä vaikka hän oli jo toinen toimittaja luentosarjassa, hän kertoi enemmän toimittajan ammatista kuin Virtanen.

 Luennolla pidin erityisesti siitä, miten hän kertoi freelancer-toimittajan arjesta, esimerkiksi työaikatauluista, kiirreellisyydestä, palkasta ynnä muuta. Ennakkoluulot  kyllä karisivat.



    23.1.2013


Tämä sarjassamme viides luento oli kaikein mielenkiintoisin ja huippu, olenhan Uusi Päivä -sarjan tosifani. Luennoimassa oli siis Yle 2:n Uusi Päivä -nuortensarjan tuottaja Samu Reijonen. Hän valmistui lukiosta Valkeakoskelta vuonna 2002 ja sen jälkeen aloitti opintonsa TAMK:issa viestinnän laitoksella. Uuteen Päivään hän pääsi ensin nettituottajaksi ja sen jälkeen päävastuulliseksi tuottajaksi.

Tosifani oli todella innoissaan kun puhuttiin sarjasta, mutta lisäksi Reijonen kertoi sarjan tuottamisesta ja sarjan tekemisen eri vaiheista. Hänen mukaansa sarjan tekeminen on hyvin sitovaa ja aikaavievää, mutta sen arvoista.  En ollut tajunnutkaan, että kun tehdään kolme puolen tunnin ohjelmaa, aika menee n. 14 kuukautta. Uskon kuitenkin, että yli 50 000 katsojaa antaa motivaatioyta jatkaa. Sarjan tekeminen myös maksaa maltaita, yhden jakson tekemiseen menee noin 50 000 euroa. Uusi Päivä on kolmanneksi googlatuin sarja Suomessa Salattujen elämien ja Big Brotherin jälkeen.

Uutta Päivää voit katsella television lisäksi myös netissä Yle Areenassa ja kuunnella radiosta. Internetistä sarjalle on plajon hyötyö, heillä on sarjan fanisivut muun muassa Facebookissa ja Twitterissä. Myös sarjan myötä syntynyt bändi, nimeltään Vihreät valot, on YouTubessa ja tekee myös oikeitra keikkoja, muun muassa kesällä Särkänniemessä. He ovat myös Spotifyssä. Sarja on suuntautunut laajalle yleisölle ja on positiivinen ja aurinkoinen sarja. Välillä mietin, että miten he jaksavat olla aina noin aurinkoisia, eikö sarjassa kenelläkään ole ikinä myrtsipäiviä?
Välillä sarjassa on kuitenkin myös uuvuttavampia juttuja, mutta on kuitenkin koko perheen sarja.


    21.2.2013


Kuudes luennoitsija oli Ylen Pasi Toivonen. Ajankohtainen kakkonen -keskusteluohjelmassa hän on työskennellyt vuodesta 1995 lähtien niin toimittajan, juontajan, tuottajan ja toimitussihteerin ammattinimikkeiden alla.

Kun Toivonen oli kertonut hieman Ajankohtaisesta kakkosesta, hän kertoi tekemistään "modernin julkisuuden" päiväkäskyistä. Hän mainitsi tärkeimmäksi nopeuden. Se, joka ensiksi ehtii uutisen synnyinsijoille ja löytää kuohuttavan aiheen, saa jutun ja muut jäävät nuolemaan näppejään.  Hän puhui myös joidenkin toimittajien periaatteesta muuttaa haastateltavien kertomia juttuja mehevimmiksi.

Välillä uutisia katsoessa tulee niin sanottu "uutisvuoto" ja liika uutisvirta. Miten kukaan tajuaa, mistä on kyse, kun toimittajat vain koittavat etsiä epäilyksen aiheita ihmisten, varsinkin poliitikkojen ja muiden julkisuuden hahmojen, puheista. Uutisissa näkyy nykypäivänä liikaa kuohuttavia tekijöitä.


    6.3.2013


Seitsemäs ja viimeinen puhuja oli freelancer-toimittaja Mikko Siltala. Hän on valmistunut medianomiksi TAMK:ista vuonna 2003, jossa hän opiskeli radioalaa. Hän on kuitenkin ollut mukana monissa muissa projekteissa, kuten telvisiossa, musiikissa, juontmisessa ja tapahtumatuotannossa. Hän myös työskentelee Ilskelmäradiossa viikolla.

Oman yrityksen, MikSi entertainmentin, hän perusti vuonna 2008. Siltalan mielestä yrittäjyyden hyviä puolia ovat vapaus ja monipuolisuus. Negatiivisia olivat osittain vastuu, epävarmuus ja liika rutiinien puute. Sillä vaikka vzapaus päättää omista työajoista on luksusta useimmmille, on siinä myös laiskistumisen vaarat.

Itsellänni oli hieman ennakkoluuloja yrittäjyydestä, jotka karisivat suurimmat pois, mutta en silti usko sen sopivan minulle. Joillekkin yrittäjyys sopii, toisille ei.

Haastattelussa Tuomo Björksten

Haastattelimme toimittaja-luontokuvaaja Tuomo Björksteniä hänen vieraillessaan Sammon keskuslukiolla Median makupaloja - luentosarjassa 19.12.2012. Björksten aloitti uransa jo nuorena kirjoittamalla formuloista. ”Olin 12-vuotias, kun tajusin, että jee täähän on hauskaa!”

Miten on, oletko kirjoittanut myös kaunokirjallista tekstiä?

- En, kyllä se on ihan oma lajinsa. Haaveilin lapsena kaunokirjailijan urasta, mutta ajattelin silloin, ettei se ole minua varten, liian pitkiä tekstejä. Kaunokirjallisuudessa on liian vaikea rytmi vaikka kirjoittaja ammentaakin faktoista fiktiota.

Kumpi on mielestäsi hauskempaa, työskennellä kiinnityksellä vai freelancerina?

- Freelancerina saa suunnitella rennommat aikataulut työskentelylleen kuin kiinnityksessä, jossa työajat ovat kiinteät ja siten työ on raskaampaa. Toisaalta freelancerin pitää itse olla aktiivisempi.

Erikoistuneet toimittajat ovat koko ajan vähentymässä. Haluaisitko itse erikoistua johonkin tiettyyn aihepiiriin?

- En halua erikoistua, sillä yleistoimittajia tarvitaan enemmän ja etenkin, koska se on tylsää. Nyt saan tehdä juttuja useista aiheista.

Kotisivuillasi kerrot, että pidät valokuvaamisesta ja hyvästä journalismista. Mitä on hyvä journalismi?

- Hyvä journalismi on perusteellista; se kysyy sekä vastaa ja pystyy myös ennakoimaan heräävät kysymykset. Se on älyllisessä mielessä viihteellistä ja antaa ihmisille oivaltamisen ilon. Hyvä journalisti on tasapuolinen ja perusteellinen.

Mainitsit luennollasi, että toimittajan on tärkeää lukea lehtiä. Kuinka paljon sinun tulee luettua niitä?

- Luen enimmäkseen sanomalehtiä, kuten Helsingin Sanomia ja New York Timesia ja The Timesia mutta myös Aku Ankkaa tulee selattua. Säännöllisesti luen seitsemää lehteä.

Entäs sitten luontokuvaajapuoli, onko se enemmän työ vai harrastus?

- Kyllä siinä niin on tainnut käydä, että harrastus on muuttunut  työksi. Olen tehnyt myös hääkuvauskeikkoja, ja oppinut tuntemaan ne piirit. Myös muut valokuvaushommat kiinnostavat.

Mikä on mielestäsi parasta valokuvauksessa?

-  Se oikean hetken metsästys ja nopea reagointi. Esimerkiksi kun näkee eläimen juoksevan pensaan taakse, ja tietää mistä se seuraavaksi juoksee näkyviin. On mahtava tunne, kun ennakointi palkitaan.

Näin lopuksi, miten journalisteiksi haluavien opiskelijoiden kannattaisi lukiossa ollessaan valmistautua tulevaan uraan?

”Prosenttilaskuja tarvitsee yllättävän paljon. Muun muassa useimmat grafiikat perustuvat niihin.”

Entäpä lukeminen, onko siitä paljon hyötyä?

”Ei niinkään määrällisesti, mutta tyylilajeihin kannattaa kiinnittää huomiota, ja ylipäänsä tekstin rakenteeseen.”

Äidinkieli 2:een kannattaa siis panostaa. Myös yleissivistys ja ideointikyky ovat tärkeitä vahvuuksia.

Jörö vai jaarittelija?

Olen usein miettinyt sitä, kuinka suomalaiset käyttäytyvät esimerkiksi linja-autossa tai kun törmäävät tuntemattomaan ja sanovat vain oho, mutta eivät pyydä anteeksi. Nämä ovat vain aivojeni muodostamia stereotypioita, mutta ne ovat kuitenkin valitettavan usein totta. Vertaillessa Suomea ja esimerkiksi muuta Eurooppaa, tulee väkisinkin ajatelleeksi suomalaisten jöröasennetta. Pieni korjaus kuitenkin  edellisiin lauseisiin. Suomalaiset ovat kyllä hyvinkin sosiaalisia - mutta vain tuntemiensa ystävien seurassa. 

Koska olet suomalainen istuessasi bussiin, menet ensimmäiselle ikkunapaikalle istumaan - yksin. Jos sattuu niin, että bussi on aivan täynnä ja sinun on mentävä tuntemattoman viereen istumaan, istut niin, ettet varmasti koske häntä vahingossakaan. Ja auta armias, jos satun vilkaisemaankin tätä tuntematonta henkilöä. Kirjan lukeminen on hyvä puolustuskeino, sen taakse voit piiloutua. Vierustoverisi ei tietenkään puhu sinulle muuta kuin "Mä jään tässä." Tai kun törmäät kadulla tuntemattomaan, häkellyt niin, ettet pysty puhumaan laisinkaan, saati pyytämään anteeksi. Kaikki mitä sanot on vain oho tai hups.

Itse en tässä elämäntilanteessani voi uskoa kuinka epäsosiaalisia suomalaiset ovat, todella jöröjä. Olen nimittäin lähdössä vuodeksi Etelä-Amerikkaan, Argentiinaan, jossa ihmiset ovat hersyvän sosiaalisia ja ystävällisiä. Siellä olisi luultavasti melkein loukkaus olla istumatta tuntemattoman viereen bussissa tai olla kertomatta kuulumisia.  Ja jos kävelet siellä tuntematonta ihmistä päin, sinulta tullaan varmistamaan, oletko varmasti kunnossa ja olisiko mitään, millä voisin tämän korvata sinulle. Minua onkin neuvottu, koskien heikkoja espanjantaitojani, että kannattaa puhua mahdollisimman kovaa, he nimittäin ajattelevat myös todella helposti sinun olevan ujo. ja niin minä olenkin, heidän mittapuullaan. Siellä päin maailmaa kuuluu sanoa hyvät päivät jokaiselle vastaantulijalle. 

 Koska olen suomalainen, en tiedä oikein miten sopeutua, vaikka olenkin mielestäni varsin sosiaalinen myös niiden vähemmän tuttujen ihmisten kanssa. Vielä puolustaakseni omaa nahkaani, sanon vielä, että mielestäni tulen toimeen myös puolituttujen ja tuntemattomien kanssa. Itse pystyisin myös juttelemaan kuulumisista tuntemattomalle bussitoverille ja joskus näin tapahtuukin. Itse koetan olla mahdollisimman iloinen, sosiaalinen ja puhua paljon, myös tuntemmattomien kanssa. Koettakaa tekin.

Päiväkirja verkossa

Pimeänä ja kylmänä talvi-iltana on ihanaa koulusta kotiin tultua käpertyä sohvannurkkaan lämpimän viltin ja hyvän kirjan kanssa. Todella monet nuoret lukevat paljon kirjoja vapaa-aikanaan, esimerkiksi pitkällä junamatkalla ja kotona ennen nukkumaanmenoa.  Kirjoista oppii yleissivistystä ja fiksuja sanoja. Niin se oli ennen. Nykyään, 2000-luvulla, nuoret ovat vaihtaneet junamatkan paksun romaanin tablettiin, jolla surffaavat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai pelaavat pelejä. Myös illalla, ennen kuin mennään nukkumaan, nuoret räpeltävät kosketusnäyttöpuhelimiaan. Myös tietokoneen käyttö on lisääntynyt ja tänä päivänä nuoret ja vähän vanhemmatkin menevät kotiin tultuaan suoraan tietokoneelle, useimmiten sosiaaliseen mediaan.

Netin suosion myötä vanhanaikaiset käsin kirjoitettavat päiväkirjat ovat jääneet taka-alalle blogien jyrätessä ne alleen. Blogi on eräänlainen verkkopäiväkirja, johon voi kirjoittaa omia ajatuksiaan, mielipiteitä kiinnostavista asioista ja laittaa vaikkapa valokuvia ja linkata videoita sekä musiikkia. Blogeja on todella monenlaisia. Voi kirjoittaa omasta elämästä, voi pitää valokuvausblogia tai videoblogia, voi erikoistua vaikkapa muotiin, leipomiseen, sisustamiseen tai esimerkiksi tehdä kriittisiä arvosteluja juuri ensi-iltaan tulevista elokuvista. Blogiin voi kirjoittaa ihan mitä mieleen juolahtaa.

 Blogien pitäjiä kutsutaan bloggareiksi. Varsinkin, jos tienaat blogillasi tai saat sen avulla etuja, saat ”arvonimen” bloggari. Suosittuja blogeja ovat muotiblogit ja yleensäkin ihmisiä tuntuu enemmän kiinnostavan sellaiset blogit, joilla on jokin teema ja jotka ovat erikoistuneet yhteen asiaan. Usein lukijoita ei kiinnosta blogit, jonne kirjoitetaan siitä, että henkilö menee kampaajalle keskiviikkona tai, että henkilöllä on ruotsin verbikoe tiistaina.

Blogiin kirjoittaminen on hauskaa ja opettavaa, mutta kirjoittajan tulisi muistaa pari asiaa. Ensimmäiseksi tulisi huolehtia siitä, että ei paljasta omia tai läheistensä tietoja, esimerkiksi osoitteita tai edes kaverin nimeä. Toiseksi tulisi muistaa, että vaikka kirjoittaja kirjoittaa omasta elämästään, tulisi hänen kirjoittaa mahdollisimman oikeakielisesti ja fiksusti, eikä ainakaan haukkua muita ihmisiä tai halveksua heitä. Kun muistaa nämä perusasiat, on blogin pitäminen sekä hauskaa että turvallista ja voit huolella kirjoittaa omista ja itseä kiinnostavista asioista. 
Itse en tiennyt blogeista mitään, ennen kuin tänä vuonna aloitin oman blogin pitämisen. Ensin teimme niin sanotut viestinnän blogit koulusta tulevia viestinnän töitä varten. Tämän koulublogin jälkeen innostuin tekemään oman, yksityisemmän blogin. Olen pitänyt molempia blogeja nyt pari kuukautta ja olen itse todella innoissani niiden pitämisestä. Minulle on aivan sama lukeeko blogiani kukaan, pidän blogeja vain itseni vuoksi, koska se on hauskaa.

Blogin pitäminen on myös hyödyllistä sillä, eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tuleva työnantajasi lukisi blogiasi ja jos osaa pitää hyvää blogia, sillä voi jopa ansaita tuloja. Blogin pitäminen ja sinne kirjoittaminen vapauttaa aivojemme ajatustulvaa, kun voimme siirtää ainakin osan ajatuksistamme blogiimme. Se on myös hauskaa ja se kehittää taitojasi kirjoittajana ja valokuvaajana. Joten kaikki vain netin ääreen ja omaa blogia kirjoittamaan.

Käytiin viime tiistaina valokuvauksen ykköskurssilta Tampereen taidemuseossa katsomassa suomalaisen valokuvaajan Pekka Luukkolan valokuvausnäyttelyä. Kuvat on otettu vanhanaikaisella filmikameralla, johon on tarvittu luonnollisesti pitkä valotusaika. Pekka Luukkola ei muokkaa kuviaan ollenkaan, ei edes rajaa. Kuvat oli tosi vaikuttavia ja sain itsekin vähän ispiraatioo tohon valokuvauksen portfolioon, jota teen parhaillaan ja joka tuottaa kivasti päänvaivaa hehe. Suosittelen tuon näyttelyn katsomista, oli aivan upea näyttely. Aiheina oli muun muassa Solar Intensity ja Forest & Landscape.